Boris ja Lulu tulivat hiljaisuuden retriittiin, maaseudun rauhaan. Oliko meillä seesteinen ja levollinen atmosfääri? Oliko feng shuit kohdillaan?  Aamulla aloitimme kuorohaukunnan klo 8, kun ensimmäiset koululaiset talsivat ohikulkevalla tiellä ja lopetimme haukunnan yhdentoista maissa, kun naapurin lapset lähtivät sisälle syömään. Tuossa vaiheessa mummo oli siinä pisteessä, että ei tiennyt tappaisiko jonkun vai leipoisiko pullaa..

Se on jännä juttu, miten tuo haukkuminen on kuin tarttuva tauti, joka leviää räjähdysmäisesti meidän karvakorvien keskuudessa. Kuulumme niin sanotusti riskiryhmään (= piskiryhmään). Boriskin, aina niin rauhallinen tyyppi, melskasi jopa minua ja Lulua kovemmin! Ko. tautihan on ollut Boriksella stabiilissa vaiheessa jo pitemmän aikaa, mutta sieltähän se vaan hienoisen impulssin saatuaan puhkesi.

Haukkumista aiheuttaa kai joku järjelle resistentti bakteerikanta.. Epidemian laajuus riippuu paljonko dialogilla on kuulijoita. Tarttuu nimittäin vahvasti kuuloepiteelien välityksellä..  Nahkamoosekset pyrkivät kovasti estämään tautia jo heti sen ensioireiden ilmestyttyä, mutta yleensä heikoin tuloksin. Kerran yksilöön iskettyään, tauti kroonistuu hyvin herkästi. Mummo sanoo, että minä olen se, joka kantaa pahimmanlaatuista taudinaiheuttajaa? Oirekavalkadi on minulla kuulemma hämmästyttävän laaja.

t. Paavo