Pave%20ja%20vihre%C3%A4t.jpg

Synttärini lähestyvät. Huhtikuussa täytän 1 v! Pitäisi siis alkaa järkiintyä. Sanovat kämppikset.  Ja suuri luotto heillä kasvuni ja kehitykseni oikeaoppiseen kulkuun on, sillä meille sai tänään muuttaa viherkasveja. Yksivuotiaat kun eivät enää syö kukkien multaa eivätkä järsi niiden runkoja. Onkohan se ihan saletisti näin?  

Tällaiselle 11 kuukauden ikäiselle murkulle houkutus on ainakin vielä suuri. Vähän liiankin suuri.  Ihan sellaisen pienen mikrobi-näytteen ehdin jo kukkamullasta ottaa. Laadunvalvontaa se vain oli. Hyvää tarkoittavaa.. Ja voi sitä moitteiden määrää! Ei saanut meikäpoika ymmärrystä osakseen. Taaskaan..

Tekeeköhän tämä kevät-aika kaikista mummoista wanna-be-viherpeukaloita..? Ensin ruohot, kissaoksat ja nyt nämä kookospalmut ja muut kummallisuudet. Mummo katsoo viherkasvejaan  flow-tilassa, omituisen herkkä ilme kasvoillaan. Energiaväylä hänen ja juccapalmun välillä on käsin kosketeltavaa.

” Täyty ihail nyt, ko koht ne kumminki kuale”, mummo huokailee. Hän on realisti. Kääntymässä käyneet ovat meillä aiemmatkin palmut ja vehkat. Mummo tarvitsisi sellaisia kasveja, joita kastellaan yhtä usein kuin aavikolla sataa. Ja sellaisia, jotka kestävät triplaravinteet ihan vaan siksi, että: ”Kyl överi ain o pare ko vajari!” Mummon hoidolla meillä kukoistaakin vain ruusufinni Karvakäden nenällä.

t. Paavo