Voi että minulla oli tänään hauskaa! 48 sekunnin  ajan.. Ajattelin säästää mummon aikaa ja vaivaa ja lähteä yksin lenkille. En päässyt alkua pidemmälle.  Melkoisen nalkutuksen saattelemana jouduin palaamaan lähtöruutuun. Hyvää tarkoitin. Siksi moinen kiittämättömyys alkoikin nyppiä minua aika tavalla.  Ryhtyisinkö niin sanotuksi kodinvaihtajaksi? Niin meillä koirapiireissä sanotaan, kun alkaa sen hetkinen porukka ketuttaa.

Sitten aloin miettiä. Mummo on aika lailla ankeahko yksilö. Onko hänellä minkäänlaista jälleenmyyntiarvoa? Ottaisiko kukaan muu koira hänet omaksi ihmisekseen? Oliko se sitten sääliä tai mitä lie yliherkkyyttä (vaiko ihan rakkautta..höh), mutta päätin sittenkin jäädä. Ainakin toistaiseksi. Mummo saa niin sanotusti toisen tsäänssin (M.Nykänenhän jo aikoinaan niin viisaasti on lausunut: Anna tsäänssille mahdollisuus..)

t. Paavo