Mummo sanoi minulle tänään, että häntä alkaa kyllästyttää minun jatkuva stadilaisuuden ihannointi ja hehkutus, sillä olen selvästikin sielultani täysiverinen maalaispoika. Mummon väite perustuu siihen, että lempihommakseni on pikku hiljaa alkanut muodostua mullan kuopsuttelu ja rikkaruohojen repiminen (joskus menee pari perennaakin, kun oikein innostun). Pihalla olevan luumupuun alla oleva pehmeä multa on toden totta mieluista (eikä siis pelkästään maun vuoksi), ja minua ei haittaa yhtään, vaikka kuopimisen jälkeen olen mustassa mullassa yltä päältä.

IMG_20170620_180105.jpg

Ihmettelen kyllä itsekin, miten hyvin olen alkanut viihtyä ulkona.. Olisiko tosiaan niin, että takamaille muutto ei olekaan pahinta mitä pennulle voi tapahtua? Mutta ihmeellisiä asioita täällä kyllä tapahtuu! Yhtenä päivänä ulkona haisi aivan järkyttävälle ja kun sanon, että aivan järkyttävälle, myös tarkoitan sitä! Yök, minulta meinasi tulla oksennus. Vilkaisin alleni, että ei kai minulle nyt vaan ole käynyt vanhanaikaisesti ja tullut niin sanotusti löysät housuihin. Ei, ihan freesiltä siellä peräpäässä tuoksui. Mummo kertoi minulle, että pellolle oli ajettu sian sontaa ja se haisee tällaiselle. "Kyl sun täyty tähän tottu. Maal haise tämmöselt ain välil", selitti mummo ja jatkoi: "Haju o vaa ilmas leijuvi molekyylei. Ei ne tapa stadilaissika." Mutta, mutta mummo! Et satu muistamaan, että minulla on nenässäni 300 miljoonaa hajureseptoria ja sinulla vain 5 miljoonaa. Siinä on se hienoinen ero..

Tänään näin kanoja. Olivat ne melkoisia kaakattajia. Mummo kertoi, että kanat olivat kyseisen perheen lemmikkejä ja sen lisäksi, että ne olivat lemmikkejä, ne myös tuottivat perheelle munia. Olivat siis hyödyllisiä. Voi kauhea, mikä moraalinen krapula minulle iski! Minä en muni! Minä olen vain lemmikki. Pelkästään, ainoastaan ja vain lemmikki.. Melko hyödytön siis. Mummo vakuutti minulle, että minusta on hänelle ja Karvakädelle paljon iloa ja hyötyä, vaikka en muni, lypsä enkä tuota villaa. Heillä olisi ollut mahdollisuus siihenkin vaihtoehtoon, että he olisivat ottaneet tuohon olohuoneeseen kanan, mutta he halusivat valita minut. Lohdutti se vähän.

t. Paavo