Ryhtiveikko.jpg

Lemmikki-koirulini Hilu on taas tänään oikein kunnostautunut. Hän (oma-aloitteisuutta kun löytyy) oli aivan itse saanut vaatehuoneen oven auki ja  kiivennyt siellä alimmalle hyllylle. Löytänyt sieltä pahvilaatikon. Laatikon sisällä oli ollut muovikassi. Muovikassiin oli jäänyt pussillinen kuivattuja kanafileitä. Tiedättehän ne ohuet, pitkän malliset? Ne, jotka vievät kielen mennessään.. Hilu oli avannut pussin ja syönyt fileet kaikki yhdeltä istumalta. Nälkä ei ollut. Ihan vaan viihdekäyttöön veti. Nyt on sitten maha kipeänä.

Haluaisin toisenkin lemmikin. Haluaisin papukaijan! Tuolla kentällä lennättäisin ikiomaa papukaijaani kuin leijaa konsanaan..Lennä siivekäs! Lennä!  Opettaisin sen puhumaan. Mummo sanoo, ettei osta minulle sellaista. Ostaa kuulemma mieluummin sanelukoneen. Sekin toistaa sanomani. Höh.

Mistäkö sain idean papukaijasta? Katsoimme mummon kanssa televisiosta Lemmikkien villi sydän –ohjelmaa. Siinä oli Disco-niminen papukaija. ”Siinäpä kaveri, jolta ei läppä lopu kesken”, mietin. Disco osasi yli 130 lausetta. Lähes yhtä paljon siis kuin mummo. Linnun omistaja kertoi, että Disco puhuu jopa unissaan: ”Olin ennen vakooja, mutta sitten rupesin papukaijaksi!” Kerta kaikkiaan hulvaton tyyppi!

Mummo sanoo, että herkät korvani eivät kestäisi papukaijan huutoa. Kakadun huuto kun voi pahimmillaan nousta jopa 135:n desibeliin. Ja vaiennusnappulaa ei ole. Mummo pelottelee: ”Papukaijat nyppivä koirie hännist kaik pesätarvikkes. Melkose kivuliast touhu..Otaks sen riski?” Se ei ole totta. En usko. Nainen huijaa! Kolme keskaria sille!

Oletteko muuten kuulleet tämän vitsin:

Taikuri oli töissä Karibian risteilyjä tekevällä aluksella. Yleisö vaihtui joka viikko, joten hän saattoi toistaa samat temput viikon välein. Taikurin epäonneksi kapteenin papukaija näki joka viikko hänen esityksensä ja ennen pitkää se keksi, miten taikuri teki temppunsa. Niinpä papukaija alkoi toitottaa kesken näytöksen:
- Katsokaa nyt, se on eri hattu!
- Kukat ovat piilossa pöydän alla!
- Hei! Miksi pataässiä on useita?
Taikuria papukaijan kailotus otti tietenkin päähän, mutta koska kyseessä oli kapteenin lemmikki, ei hän voinut asialle mitään. Erään kerran laiva ajoi karille ja upposi. Taikuri ja papukaija päätyivät kellumaan samalle lautalle keskelle valtamerta. Pari mulkoili toisiaan vihaisesti, mutta sanoja ei vaihdettu. Tätä jatkui useita päiviä. Eräänä päivänä papukaija päätti mykkäkoulun ja sanoi:
- Okei, minä luovutan. Mihin jemmasit laivan?

Minua nauratti. Mummoa ei.

Olen varmasti kertonutkin teille, että SUURI some-idolini on Puksu Bulldoggi, Pattijoen resipentti. Puksu täytti 11 vuotta ja aloitti uuden harrastuksen, ratsastuksen. Näin ainakin olen ymmärtänyt. Puhuu koko ajan tallihommista. Ja Pirkosta. Kunpa minäkin pääsisin edes kerran elämässäni hevostallille!! Mitä mummo sanoit?? Enkä söisi! En varmasti söisi! Mummo luulee, että sitä hevosten tuottamaa aromikasta munkkipullaa himoitsen.. Mistä lie sellaista keksinyt?! Ei sitten yhtään luottoa..omaan poikaansa.

t. Paavo