Maalaiselämä nuorentaa! Etkö usko? Katsopa Hilmaa! Vuosi maaseudulla, ja nyt kun viimeisetkin kaupungin typpi- ja rikkidioksidit on yskäisty pellolle, tulos on tämä! WAUUUU! HAUUUU! Joku voisi sanoa, että Hilun silmät ovat kuin tähdet, eivät niin kirkkaat, mutta yhtä kaukana toisistaan. Tai että kaikki on kaunista, kun silmä vaan tottuu.. Joku voisi sanoa niin. Mutta en minä.

Olen rakastanut Hilmaa ensikohtaamisestamme lähtien. Empimättä rakastan. Ja tulisesti. Ei haittaa, onko hän rupsahtanut vai fressi, "mun sydän sanoo BUM BUM BUM". Vähän sama juttu kuin Karvakädellä mummon suhteen..  Paljoa ei ole enää jäljellä siitä, mitä Karvakäsi aikoinaan tilasi.. Ja siinä se mies vain rinnalla kulkee. Uskooko ihmeeseen? Vai faceliftiin?

Josta tulikin mieleeni yksi juttu: ”Jos minä haukun takaovella ja mummo kolkuttaa etuovella, niin kumman Karvakäsi päästää sisään ensin? Minut tietenkin, sillä minä lopetan haukkumisen päästyäni sisään.” Heh, heh, heh! Mummoooooo!! Tässä ei taida enää auttaa vitsivitsi -selityksen taakse pakeneminenkaan..

terkuin Paavo