Olin töissä. Tiimipalaverissa. Viimeksi olin sellaisessa kesäkuussa. Ihan snadina..(oi, oi, hesaa pukkaa taas...) Jo oli aikakin uudestaan palaveerata (mummo on ehkä minulta salaa käynyt siellä useamminkin… näin epäilen…hänellä on selittämättömiä poissaoloja). Tyypit kertoivat minun muuttuneen.. Niin, no vähän olen ikääntynyt. Mutta niin olivat hekin.

21397655_10213532393804121_1397987278_n.

Jokaiselle läsnäolijalle pyrin ranskalaisen suudelman antamaan. Muutamille vähän useammankin. Kuka niitä laskemaan.. Minä poika en kitsastele! Herkkuja oli taas tarjolla (porkkanakakkuakin).  Mutta ei minulle.

Ei ollut karvaista seuraa (pitääköhän turvautua Tinderiin?). Itse piti itseään viihdyttää. Onneksi oli leluja mukana. Niitä siinä tapoin aikani kuluksi (kuvassa näet pari pahiten turpiinsa saanutta. Kanveesissa ovat). Hätäkin tuli. Vessa oli varattu. Jouduin tekemään tarpeeni… enpä kerrokaan. Se on sitten löytäjälle lits-läts,yllätyyyys! Sen voin kertoa, että karvalankamattoja löytyi sekä pidemmällä että lyhyemmällä nukalla..

Eikä loppunut työpäivä siihen. Vaihdoimme vain paikkaa. Taas uusia tyyppejä. Kieleni oli väsyksissä entisestä, mutta vielä piti jaksaa.  Ei ole helppoa olla kielityöläinen. Iltapäivällä vasta pääsin kotiin ja mummo- ressu jatkoi vielä. Kyllä on vanhalla naisella rankkaa; pakko painaa pitkää päivää.

terveisin työn uuvuttama Paavo