Tämän päivän ykkössana oli kyllä "sosiaalistaminen". Mummo on tainnut ottaa touhun aika tosissaan.. Rakkaan chihu-tyttöni Hilman (Hilu ei kyllä tykkäisi, jos tietäisi, että kutsun häntä rakkaaksi.. Pahaa silmää antaisi..) lisäksi tapasin tänään Hugon. Hugo on serkkuni tai jotain sinne päin. Siinäpä oli vekkuli velikulta! Se poika, jos joku, lähti leikkiin mukaan. Parisen kertaa minun piti muistuttaa Hugolle: "Hugo, muistathan sinä iiiiihan varmasti, että en ole saalis, en rotta enkä jänis! Minä olen koira, K-O-I-R-A!!"

A__713C_2.jpg

Hugo se ei pusujaan (ihan vaan veljellisiä) säästellyt..

Kolmas koira-kaveri, jonka tänään tapasin, oli Hulda. Hulda on leonberginkoira. Ensin kun katsoin häntä, en nähnyt kuin kaksi isoa karvaista jalkaa.. Nostin katseeni ylös ja siellä oli niin ystävälliset ja lempeät kasvot! Ihastuin. Myönnän. Kuiskuttelin mummolle: "Tuollaisen nartun kun saisin itselleni, sitten kun minusta tulee iso. Kyllä minun olisi kiva käpertyä hänenlaisensa kainaloon kylminä syysiltoina.." Mummo tyrmäsi haaveeni. Hän piti viidenkymmenen kilon kokoeroa liian suurena. Mummon mukaan voisin rusentua Huldan hellyydenosoituksiin.. Höh.

terveisin hieman ihastunut Paavo