Mummo mokoma, kun ei ollut kertonut etukäteen mitään, että tänään minulla on eläinlääkärikäynti!  Nukuin autuaan onnellisen unta kopassani, kun mummo herätti minut sanoen: "Peril olla". Pihalla oli ihan hirveästi kaikenlaisia merkillisiä hajuja. Kuononi lähetti aivoihin sellaisen määrän impulsseja, että hyvä kun ne edes pystyivät käsittelemään moisen tietotulvan!

Jouduimme odottamaan pitkään. Aivan liian pitkään! Lisäksi mummon mielestä ei ollut soveliasta lähteä tekemään tuttavuutta muiden koirien kanssa (eläinlääkärissä kuulemma pitää istua kauniisti omistajan vieressä tai sylissä). Vannon, että yritin käyttäytyä kunnolla. Mutta sitten kurkustani tuli ensin se ihan pieni ininä, sitten vähän isompi vikinä ja taisipa sieltä lopulta tulla sellainenkin ääni, joka jo luokiteltaisiin huudoksi. Kaiken tämän tein ilman mitään tulosta.

Siinä vaiheessa, kun meidät vihdoin kutsuttiin vastaanottohuoneeseen, oli yhteistyöhalukkuuteni täysin nollassa. Ja suuhun tämä nainen sitten ensimmäiseksi halusi kurkkia. Miksi juuri sinne? Mutta sellaisia ne eläinlääkäri-naiset ovat.. Rimpuilin (ja mummo-parka sai tietysti moitteet siitä, miten tätä ei ole kotona harjoiteltu). Eläinlääkäri kertoi meille, että alapurentani on muuttunut yläpurennaksi (olisinpa halunnut nähdä sen, kun tämä vaihto on tapahtunut. On siinä ollut vipinää suussani..). Ajattelin siinä kohden, että kyllä minä sinulle vielä purennat näytän! Ei tuollaista saa kertoa mummon kuullen. Hän on helposti huolestuvaa sorttia. Onneksi lääkäri kuitenkin heti perään totesi, että koska kulmahampaani menevät yhteen, ei ole kyse mistään kovin vakavasta jutusta. Huh! Rauhoitu mummoseni.. kaikki hyvin..

Jälkeen päin kuulin, että sain myös rokotuksen. Pahus, kun en huomannut! Olisin niin halunnut siihenkin oman mielipiteeni sanoa. Mummon vika. Mummo sai tarkkaavaisuuteni herpaantumaan siinä kohden, koska hän työnsi juuri silloin jotain namia kuononi eteen. Ensi kerralla en mene tuohon samaan halpaan.

IMG_20170710_153043.jpg

 

Onnistuneen (no, miten sen nyt ottaa..) eläinlääkärikäynnin kunniaksi menimme kaupungille kahville. Olisin varmasti hihkunut riemusta muuten, mutta ne ällöt valjaat sidottiin taas ympärilleni! Kävele siinä sitten. No, en kävele! Kuolen! No, jokainen voi mielessään kuvitella matkamme kahvila Ars Novaan. Olisinpa saanut perillä edes juustoa, mutta ei.. Timjamin oksan mummo jätti lautaselle ja sitä sain sitten pureskella. Oliko mielestänne reilua?

IMG_20170710_153438.jpg

Tiesin, että on olemassa Punainen meri. Mutta onko olemassa myös Ruskea meri? Ai, Aurajoki...ok..

Terveisin Paavo, 2,7 kg