Kahvilakohteemme numero kolme oli Villa Amandis Naantalissa. Jo nettisivuillaan he kertovat koko perheen, koiraa myöten, olevan tervetulleita heille. Haluavat kaiketi korostaa tällä sitä, että heille saa tuoda mukanaan myös lapsia.

Kahvilan terassilta oli kaunis näkymä merelle ja venesatamaan… kertoi mummo. Itse en huomannut. Oli sen verran mielenkiintoisempaa ohjelmaa tarjolla. Yläpuolellani vilisi lokkeja! Yksi helskatan ärsyttävä kalalokki otti asiakseen härnätä minua. Teki niin mieli näyttää sille närhen munat. Mutta lokki siivekkäänä on ehkä nähnyt ne jo aiemmin.

Mutta asiaan. Niin. Ennen kuin ehdimme istahtaa, ihana tarjoilija kysyi minulta, haluaisinko vettä. Sain ison kulhollisen. Ja tarjoilu oli nopeaa. Täyskymppi siitä. Vesi oli heti ensinaukkaisulta hyvää. Ei tarttunut kitalakeen. Tasalaatuista. Ei pienintäkään moitteen sanaa.

Naapuripöydässä olisi ollut niiin herkullisen näköistä vohvelia tarjolla! Mutta jos jotain, niin sen olen oppinut, että naapuripöydistä kerjääminen on kiellettyä. Siitä lentää ulos alta aikayksikön! En halunnut ottaa riskiä. Tyydyin siihen, että mummo ja Karvakäsi joivat jäälattensa ja suoritimme etiketinmukaisen paikalta poistumisen.

Kultarannan tornissa liehui lippu. Tarkoittaa sitä, että pressaperhe on paikalla. Lennun nainen on varmasti sanonut: "Nyt lähdetään Lennu Naantaliin mökille!" ja Lennu on vastannut: "Onks sale kans?"

t. Paavo