Boris%20pohtii.jpg

Mummo kysyi minulta, mitä pidän Paavosta? Haluatko ihan oikeasti tietää rehellisen mielipiteeni?

Hmmm. Tapaus Paavo.. Olen joskus pohtinut, että onkohan tyypillä jotain vikaa aivoissa? Ohjelmointivirhe? Vai onko syynä välittäjäaineiden toimimattomuus? Onko ihan normaalia, että koira juoksee maanisessa tilassa ympäri taloa? Mielestäni ei. Onko normaalia, että koira on kiinnostunut kaikesta mahdollisesta   -ja tarkoitan todellakin KAIKESTA mahdollisesta? Mielestäni ei. Onko normaalia, että koira jakaa joka käänteessä elämänviisauksiaan (vaikka ei tiedä mistään mitään). Mielestäni ei.

Kun Paavo oli pentu, hänen kanssaan vielä jotenkuten pärjäsi. Hän oli joskus jopa melko mukava (mieleen tulee nyt ainakin yksi kerta, jolloin hän nukkui). Sitten tuli tämä perkeleellinen teini-ikä! Itsellänihän tällaista kehitysvaihetta ei ole ollut lainkaan. Zeniläinen tyyneys on ollut minun juttuni aina. Matka todellisuuden ytimeen ilman sanoja.. Enkä voi sietää nuorisoa, joka pilkkaa elämän tärkeitä arvoja, kuten meditointia ja henkisen kasvun tien kulkua.. Ja juuri sitä Paavo tekee.

Vaikeinta tässä on se, että olen Paavon ehdottoman rakkauden ja ihailun kohde! Olen kai erilaisuudestamme huolimatta hänelle jonkinlainen idoli. Se tarkoittaa sitä, että Paavo on minussa kiinni kuin purkka turkissa. Vaikea (ellei mahdoton) irrottaa. Jos yritän ehdottaa hänelle pientä hengähdyshetkeä, on se kuin tuuleen haukkuisi. Ei mitään vaikutusta.

Kaikenkarvaiset tytöt ovat Paavon suuri kiinnostuksen kohde. Varsinkin yksi Hilma. Minä olen Hilmalle äärikohtelias ja keskustelen hänen kanssaan hienovaraisilla eleillä ja kehonkielellä. Mitä tekee Paavo? Työntää karvaista koiranpyllyään toisen naamaan, haistelee Hilman hyvin henkilökohtaista intiimialuetta hännän alla, pussaa taukoamatta, vaikka toinen ei tahdo. Esittää Hilmalle, että hän on vahva kuin Bull Mentula. Vaikka ei ole. Se ärsyttää. Koska Hilma on (ehkä) minun tyttöystäväni.

Mummo lohduttaa minua, että kyllä Paavosta vielä saadaan kunnon koirakansalainen. Paavon sisällä kiehuu nyt vain sellainen hormonisoppa, että se keittää välillä vähän yli. Teiniangstia. Poika etsii vielä omaa identiteettiään. Kun ikää tulee lisää, hän järkiintyy. Sitä odotellessa.

t. Boris