Rakkaat ystäväni, Boris ja Lulu, kävivät vierailulla. Jossakin vaiheessa juttumme karkasi jouluun ja joulun odotukseen. Vanhimpana ja viis… viis mistään veisaavana, Boris alkoi tarinoida meille seuraavaa:

”Joulupukilla on oma armeija. Se on nimeltään tonttujen armeijakunta. Ja mistään ihan pienestä populaatiosta siinä ei olekaan kyse.. Tonttuja on niin paljon, että ympäri maailman he saavat aikaan eriasteista hämminkiä ja hässäkkää touhuillaan! Tätä väestöä ei ole koskaan tieteellisesti todistettu olevan olemassa, mutta sen verran paljon näköhavaintoja näistä tyypeistä on, että enpä menisi kyseenalaistamaan kertomusten todenperäisyyttä. Osa havainnoista on nimittäin tehty melkeinpä selvin päin.”

”Tontut ovat maksimissaan metrin mittaisia, rumia, partasuisia hyypiöitä. Ikäisekseen nopealiikkeisiä ja nokkelia. Mitään eläkelakia ei sovelleta näihin tyyppeihin, sillä runsaista ikävuosistaan huolimatta, he edelleen tekevät pitkää päivää joulupukin omistamassa tehtaassa.”  Boris ei tiennyt, mistä pukki on saanut pääoman moisen tehdaskompleksin hankintaan.. Perinyt ehkä Amerikan setänsä, Santa Claus –nimisen miehen. Ko. mies tuli aikoinaan tunnetuksi kuolemattomasta lauseestaan: ”Ho, ho, ho!”

”Ja koska työnantajalla on oikeus työnjohto - ja valvontavaltansa puitteissa määritellä työntekijöidensä työasun, on joulupukki  päättänyt pukea kaikki työntekijänsä samanlaisiin punaisiin univormuihin. Vuosien varrella tontut ovat eri organisaatioiden välityksellä yrittäneet saada lupaa vaihtaa työasunsa väriä. Tuloksetta. Heidän on ollut turha huudella oman identiteettinsä tai valinnan vapautensa perään. Pukki on ollut asiassa järkähtämätön. Tonttu on punainen ja sillä selvä! Kypäräpakkoa tontuilla ei ole, mutta hiippalakki -pakko sen sijaan on. Tonttu ei saa riisua hiippalakkiaan pois koskaan. Suihkussa ehkä ihan hetkeksi. Jos pukki ei näe.”

”Boris! Mitä vaatimuksia on, että pukille pääsisi hommiin? Pitääkö olla pitkäaikaistyötön?” kysyin kaveriltani.  ”Ei olisi pahitteeksi sekään, mutta ei mitenkään välttämätöntä. Yksi ehdoton vaatimus töihin päästäkseen kuitenkin on.. Parran pitää kasvaa! Ja kasvun pitää olla voimakasta. Mikään parran nöyhtä ei riitä. Ja jos joku niskuri menee leikkaamaan partansa, saa loparit. Välittömästi.  Työsopimuslain irtisanomisperusteista piittaamatta.”

Boris otti paremman asennon ja jatkoi kertomustaan: ”Tehtaassa  rakennetaan jos jonkinlaista härpäkettä lapsille jouluna jaettavaksi. Kaikille on suuri ja selittämätön kysymys se, mistä tämä kaikki materiaali tehtaalle kärrätään.. On kuin se ilmestyisi tyhjästä.  Tullin mukaan Kiinasta rahdattuja tavaroita ei ole tullattu ja myös  maahantuontiverot ovat joulupukilta jääneet maksamatta. Suurta polemiikkia on aiheuttanut myös se, onko joulupukki ALV -velvollinen..?  Onko hän yksityishenkilö vai elinkeinonharjoittaja?”

”Tontuilla on valtava excel -taulukko kaikista maailman lapsista (höpö höpö -juttuja, sanoin minä, mutta Boris ei ottanut kuuleviin korviinsa) ja tähän taulukkoon kirjataan jokaisen lapsen tekemiset. Erityisesti tonttu -tyyppejä kiinnostaa se, onko joku lapsista erehtynyt olemaan tuhma. Jonkinlainen sataprosenttinen kiltteys -vaatimus tällä meidän pukillamme. Pukin antama lahja on lapselle aina vastine jostakin hyvin tehdystä suoritteesta.” Eikö tärkeintä olekaan rakastaa lasta juuri sellaisena kuin hän on? Tätä ihmettelimme joukolla.. ”Tahkokallioilta ja Sinkkosilta eivät työt lopu, kun lapsia näin epätasa-arvoisesti kohdellaan!” totesimme.

”Eikä tonttujen työt tähän lopu”, sanoi Boris ja jatkoi:  ”Työläis -tonttujen tehtäviin kuuluu myös urkkiminen. Joulun alla he menevät niin perskuleesti pitkin maita ja mantuja ja kurkkivat ihmisten koteihin. Heille tämä on sallittua.  Muut ikkunan takaa kurkistelijat kyllä pidätettäisiin pervoilusta. Tutkivan journalismin nimissä nämä pienet peijoonit saavat tehdä näitä moraalisesti arveluttavia tekojaan.”  huokaisi Boris ja lupasi kertoa meille ensi kerralla lisää Korvatunturin arveluttavista bisneksistä. Nyt hänen suutaan alkoi jo kuivata.

terkuin Boris, Lulu ja Paavo