Perillä ollaan! Kuuma kuin helvetissä, mutta maisemat kuin paratiisissa!! Mistäkö moinen vertaus nyt mieleeni putkahti? Ehkäpä siitä, että kentällä meitä vastassa oli Jesus!! Ja minä kun olin luullut, että portinvartijan hommia tekisi edelleen Pietari... Isopomoa siinä aikani ihmettelin, kunnes minulle ajan myötä selvisi, että pyh, ihan maallinen tyyppi oli kyseessä. Taksikuskimme.

Mummo ei tykästynyt Jesukseen. Tämä Jesus ei "sallinut kaikkien koirien tulla tykönsä". Mummo laittoi minut laukkuineni takapenkille. Mitä teki ukko? Suurta vastenmielisyyttä katseessaan otti minut ja tyrkkäsi lattialle!! Pietari olisi varmasti ollut ystävällismielisempi..

Ai, mitenkö matkani meni? Tulipahan todistettua, että olen sanani mittainen mies!  Yllätin mummon ja Karvakäden käyttäytymällä kuin syntyperäinen metropoli. Ensimmäisen kerran viritin äänihuuleni lauluun vasta Alicanten kentällä. Rakkoni oli täynnä, nukkumaanmenoaika oli mennyt ohi jo aikoja sitten ja laukkuja odoteltiin ikuisuus. Eli voinkin varmasti vedota vanhaan sananlaskuun: 'Kyl määki Alicanttes".

Lentomatka meni nukkuessa. Koneen hurina iski unikeskukseeni kuin metrinen halko. Heräsin vasta, kun koneen valoja sytyteltiin.. "Meijän Paavo se osas yllättä!" sanoi silmin nähden tyytyväinen mummo.

"Jo on hitonmoinen mänty!"

Terkuin Paavo