fasaaniukko.jpg

Tässä taas tämä aasialainen keikari. Patsastelee pihalla niin leuhkana. Kolmen vaimonsa kanssa. Kolmen!! Ja joillakin ei ole yhtäkään! Tasan ei ole menneet nallekarkit.. tässäKÄÄN asiassa.

Tämä taitaa olla sellaista ”happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista”-tyyppistä naljailua, mutta sanonpahan kuitenkin, että kovin ovat vaatimattoman näköisiä tämän herran daamit. Ei heitä juuri muusta maastosta erottanut. Ja jokainen on kuin toisensa kopio. Ei ole ukko halunnut blondia, brunettea ja punapäätä.. Vaihtelunhalu ei selvästikään ole hänen juttunsa.. Tai ehkäpä hänen mielestään naaraan luonne on ulkonäköä tärkeämpää. Nöyryyttä näistä naaraista ainakin löytyi. Kiltisti tallustivat herra isopäällikkönsä perässä.

Mummo kertoi, että tämä ukko on sama tyyppi, joka herätti meidät keväällä useasti jo aamuyöstä. Töräytti ja rääkyi noin minuutin välein. Silloin hän eli vielä naisen puutteessa. Eikä ollut mitään ihan vienoa huhuilua tällä poikamiehellä. Mutta rispektit hänelle. Eipä tehnyt jäbä turhaa työtä. Töräyttely auttoi.. Ensimmäinen ehdokas. Sitten toinen. Ja vielä kolmaskin. Repikää siitä!

Keväällä jo kiinnitin huomiota siihen, että näiltä ulkonäöltään vaatimattomilta fasaani-naarailta puuttuu kurkusta myös se töräytys-nappi. Narisevat kuin keski-iän ylittäneet nahkamooses-naisetkin. Yritin kovasti äsken kuunnella, mikä on ääni kellossa näin talven alla. Suurimman hurmion eli sen ensihuuman mentyä ohi ei enää töräytelty, eikä naristu. Kovin olivat hiljaista porukkaa. Arki on tullut suhteeseen. Niin se vaan menee.

fasaanit.jpg

t. Paavo