Oletteko ihmetelleet, missä Paavo luuraa? On pitänyt kiirettä. Mummo meni kaatumaan ja mursi kyynärpäänsä! Ihan joutuivat siihen varaosia laittamaan. Varmasti laittoivat jonkun narisevan saranan. Sitä sitten saadaan jatkossa Karvakäden kanssa kuunnella. Vaikka eihän siinä toki mitään kovin uutta ja ihmeellistä meille olisi, sillä olemmehan me mummon narinoihin jo tottuneet.

Pari päivää oli nainen loukkaantumisensa jälkeen poissa kotoa. Oli meillä Karvakäden kanssa täällä sillä aikaa lokoisat oltavat. Ei tullut keneltäkään ohjeita ohjeiden perään siitä, miten meidän pitäisi käyttäytyä. Tehtiin mitä tykättiin. Haukuttiin kaikki lähitiellä kulkijat.

Arvaattekin jo, että minähän täällä nyt olen sitten kaikki kotihommat joutunut tekemään. Niin kuin ei tässä olisi kiireitä muutenkin piisannut. Pihan vahtimisessa. Kylän kissat kuseskelevat nurkissa (nur -kissa), koska en ole niitäkään ehtinyt kuriin ja järjestykseen laittaa. Yhden sentään ajoin puuhun. Ei meinannut uskaltaa tulla sieltä alas lainkaan. Mummo jo ihan huolestui. Kun on huolestuvaista sorttia. Lohdutin naista, että noita turhakkeita täällä riittää. Yksi joutaa puun oksallakin istumaan.

Katsoitko kuvaani? Luulin jo, että ei mummo käsipuolena lähde minua tänään parturille viemään. Oli nimittäin sellaisella toiminnalla minua aiemmin uhannut. Turha toive. Niinpä vaan minut tänään Mazdaan istutettiin ja komeasta karvapeitteestäni jouduin luopumaan. Ihan vain trimmaajan hyvällä tuulella pitääkseni, lauleskelin siellä taas kevyttä kesämusiikkia ja vähän hevimpää väliin. Trimmaaja kehuikin minun olevan hänen ihan yksi komeimmin laulavista asiakkaista. Kiitin kohteliaisuudesta.

Juhannusterkuin Paavo